“Maailma muuttuu, Eskoseni” todettiin jo vuonna 1864 julkaistussa Nummisuutarit-näytelmässä, ja samaa voi sanoa yhä tänä päivänäkin, erityisesti työmaailmasta ja -elämästä puhuttaessa. Ihmisten urapolut ovat nykyisin entistä polveilevampia ja aniharva jää eläkkeelle samasta työstä, johon koulun penkiltä siirtyi. Työpaikat ja työtehtävät vaihtuvat, ja yhä useammalla on takataskussaan taitoa ja koulutusta useampaan kuin yhteen ammattiin. 

Onko tämä työelämän vaihtelevia urapolkuja vilisevä villi viidakko sitten uhka vai mahdollisuus?  Tätä kysymystä pyörittelin itsekin, kun 31-vuotiaana humanistina ja kasvatusalan ammattilaisena päätin hypätä urapolulta toiselle, kohti itselleni tutkimattomia taloushallinnon tiheikköjä. 

Miten päädyin hakemaan Valjaalle harjoitteluun?

Harjoittelupaikka tuli löytää, se oli selvä, mutta millaista paikkaa etsin? Vaikka ymmärsinkin mahdollisuuksia olevan rajatusti, pidin itsestään selvänä muutamia kriteereitä: Ensinnäkin halusin löytää harjoittelupaikan, jossa voin oppia nykyaikaista kirjanpitoa paperien ja mappien pyörittämisen sijaan. Toiseksi pidin tärkeänä, että harjoittelupaikka olisi myös muutenkin yritys, jonka arvojensa ja toimintakulttuurinsa puolesta voisin nähdä kiinnostavana työnantajana. Kaikkea ei eri tilitoimistojen nettisivuilla pyöriminen paljastanut, mutta vertailun ja googlailun perusteella Valjas täytti kummatkin kriteerini, siispä laitoin vapaamuotoista hakemusta ja ansioluetteloa matkaan.

Toisin kuin monien muiden yritysten kohdalla, Valjaalta vastattiin pian ja ehdotettiin haastattelua. Haastattelu johti toiseen, muutamaan odotuksen ja jännityksen täyteiseen päivään ja lopulta hyviin uutisiin: Saisin aloittaa harjoittelun Valjaalla kesän lopulla!

Turhia jännityksiä ja ammatillisia oivalluksia

En tiedä kuinka monella taloushallinnon harjoittelijalla on harjoittelun alussa selkeä kuva siitä, mitä taloushallinnossa todella tehdään, mutta rehellisesti sanoen työtehtävien monipuolisuus oli itselleni positiivinen yllätys! Kauhutarinoiden perusteella harjoittelijat mielletään helposti kahvinkeiton resurssiksi tai vieressäistujiksi, jotka ehkä parhaassa tapauksessa voivat päästä tarkassa valvonnassa varovasti kokeilemaan ihan oikean kirjanpito-ohjelman käyttöä. Tästä kauhuskenaariosta ei onneksi ollut tietoakaan, kun jo ensimmäisen harjoitteluviikkoni aikana pääsin hoitamaan useamman eri yrityksen juoksevan kirjanpidon tehtäviä. Ja mitä tuli toiveeseeni päästä opettelemaan nykyaikaista kirjanpitoa, niin toden totta sain alkuun olla aivan pää pyörällään siitä, että kaikki todella hoidetaan sähköisesti!

Ennen harjoittelua jännitti toki itse työ ja siinä pärjääminen, kuten varmasti ketä vaan uudessa työympäristössä aloittavaa saattaa jännittää, mutta tämän lisäksi huomasin jännittäväni myös työyhteisöä ja toimintakulttuuria. Pitääkö töihin tulla joka päivä kauluspaidassa ja nuttura kireällä? Entä miten sovin keltanokkana kokeneiden konkareiden porukkaan? Nämäkin huolet osoittautuivat onneksi täysin turhiksi ja hälvenivät hyvin nopeasti! Valjaalta löytyy kyllä särmää porukkaa, eli kukaan ei katsoisi kummasti, vaikka kauluspaita olisikin työpäivien luottovaate. Yhtälailla arkisten työpäivien luottovaate voi onneksi kuitenkin olla myös vaikkapa kirkkaansininen Valjas-huppari, sillä eihän asiantuntijuus ja osaaminen onneksi ole vaatteista kiinni! Keltanokkaisuudestakaan ei onneksi tarvinnut kummemmin murehtia, sillä heti alusta asti tuli selväksi, ettei tässä työyhteisössä vallitse tiukkaa nokkimisjärjestystä tai tuijoteta toisen nokan väriä, vaan kaikki ovat samaa parvea ja porukkaa.

Valjaan työkulttuuriin ei kuulu mikromanagerointi ja tai niskaan hengittäminen, vaan työskentely perustuu pääasiallisesti itsenäiseen ja itseohjautuvaan tekemiseen. Tämä tuntui upealta luottamuksen osoitukselta kokeneempia työntekijöitä kohtaan, mutta vielä uskomattomammalta tuntui, kun samaa luottamusta osoitettiin myös minulle harjoittelijana! Aluksi vapaus ja vastuu jopa hieman häkellyttivät, mutta toisaalta samaan aikaan sain huomata, ettei itsenäinen työskentely tarkoita yksinäistä työskentelyä. Kysymysten herätessä apu on löytynyt koko harjoittelun ajan aina läheltä ja työyhteisön muodostama parviäly on osoittautunut oikeaksi asiantuntijuuden runsaudensarveksi! Harjoittelijan näkökulmasta on ollut rohkaisevaa myös huomata pitkin harjoitteluaikaa, että uran pituudesta riippumatta, tarvitsee jokainen joskus kollegan tukea. Työyhteisössä, jossa tukea löytyy ja sen pyytämistä ei koeta negatiivisena, on helpompaa ottaa kasvun askelia kohti laajempaa asiantuntijuutta, mistä hyötyy paitsi työntekijä itse, myös työyhteisö ja ennen kaikkea asiakkaat. Valjaalla olen saanut myös huomata, että urakehitystä ei ohjaa se, mikä ovi sattuu olemaan auki, vaan se, minkä kaikista ovista itse haluaa avata.

Ajatuksia harjoittelun maaliviivalta

Kaikkien näiden positiivisten kokemusten jälkeen voisi kuvitella, että leijailin läpi harjoittelun ruusunpunaiset lasit silmillä. No, väistämätöntähän on, että arjen karvainen koura tavoittaa vannoutuneimmankin taivaanrannanmaalarin ennemmin tai myöhemmin. Tämänkin suhteen on kuitenkin ollut virkistävää huomata, että arjissakin on eroja. Marraskuu on marraskuu Valjaallakin, mutta siitäkin huolimatta voin rehellisesti sanoa havahtuneeni toistuvasti siihen, että ajatus töistä on innostava ja myönteinen ahdistavan tai lamaannuttavan sijaan, ja se on varmasti monen mielestä jo paljon sanottu. Ja koska ihmisyyteen (myös siihen työpaikoilla ilmenevään) kuuluu satunnainen marrasmöröksi muuttuminen, on siihenkin onneksi apu lähellä: hersyvä huumori ja raikuva nauru. Niitäkin voi taloushallinnon tiheiköstä löytyä, usko tai älä!

Summa summarum, näin harjoittelun loppun taputelleena onkin todettava alkuperäisten harjoittelupaikkakriteerieni osuneen erittäin nappiin: Kuluneiden kuukausien aikana en ole koskenutkaan papereihin tai mappeihin, vaan olen päässyt näkemään mitä taloushallinto voi parhaimmillaan olla tänään ja huomenna. Entäpä ajatukseni Valjaasta kiinnostavana ja potentiaalisena työnantajana? Mitä paremmin opin tuntemaan toisia valjaslaisia, sitä selvemmäksi kävi, että moni on tullut Valjaalle töihin nimenomaan harjoittelun kautta. Kertoo mielestäni paljon yrityksen tavasta uskoa uusiin kykyihin ja toisaalta siitä, miten mielekkääksi työyhteisöksi ja -paikaksi Valjas on koettu. Näillä samoilla tuntemuksilla onkin helppo liittyä osaksi aiempaa valjaslaisten jatkumoa, kun harjoittelijan titteli vaihtui joulukuun puolessavälissä taloushallinnon assistentin rooliin ja elämän mittaiseen harjoitteluun kohti syvempää asiantuntijuutta (niin, ja sitä taloushallinnon tiheikön valloittamista)!

Kysy lisää apua Pasilta,
Valjaan toimitusjohtajalta

Varaa etätapaaminenOta yhteyttä

Author: Henna Wright